keskiviikko 20. heinäkuuta 2016

Taaperoimetyksestä

Mari kirjoitti Neljä veljestä -blogissaan taaperoimetyksestä. Siitä sainkin kimmokkeen kertoa vähän meiän imetystaipaleesta, joka onkin kestänyt jo näin pitkään. Mietin jo raskausaikana haluavani imettää jos se on vain mahdollista. Ja melkoisen helposti meiän imetys lähtikin käyntiin, vaikka maito nousi kunnolla vasta kotiuduttuamme sairaalasta. Mutta siitä asti sitä on riittänyt hyvin.

Onnistuin jopa ensimmäisten kolmen kuukauden aikana luovuttamaan maitoa, samalla kun täysimetin Tytärtä. Hänelle ei ole koskaan kelvannut tutti tai tuttipullo, joten tuntui hyvin luonnolliselta vain imetellä vaikka se rajoitti menemisiäni. Ei kait minulla sen tärkeämpääkään tekemistä ollut kuin nauttia vauvasta :) Välillä kävimme treffeillä miehen kanssa ja silloin Tytär hyvin vaihtelevasti joi maitoa pullosta.

Täysin puolen vuoden täysimetykseen ei päästy sillä Tytär alkoi kiinnostumaan ruuasta noin 5kk iässä jolloin aloitimme kiinteät. Imetys kuitenkin jatkui pitkään tytön pääasiallisena ravintona. Varsinkin sen jälkeen kun huomasimme, että hän reagoi voimakkaasti maitoon ja kananmunaan. Oli siis helpompaa vain jatkaa imetystä ja tuolloin mietinkin jatkavani ainakin vuoden ikään asti ja sitten katsovani tilannetta uudestaan.

Noh yhtäkkiä huomaan imettäväni kohta 2- vuotiasta tyttöä :) Päivä kerrallaan ollaan tähän päästy ja nopeat parantumiset vähistä flunssista ja norosta, saivat lisäpontta jatkaa imetystä. Kauhistuttaa ihan ajatus kuinka huonoon kuntoon Tytär olisi helmikuisessa norossa mennyt, jos en olisi imettänyt. Hänelle kun ei maistunut tasan mikään muu, jos maitokaan.

Meillä imetys on vaikuttanut positiivisesti terveyteen, niin tytön kuin minunkin. Imetyksenhän sanotaan vähentävän mm. rintasyöpää. Enkä ole sairastanut kuin 2-3kpl yhden päivän kuumetta Tyttären aikana, joka on melkoinen parannus siihen kun aiemmin sairastin useamman flunssan vuodessa. Tietenkin asiaan vaikuttaa se kun en samalla tavalla ole alttiina taudeille kuin työelämässä.

Imetys on ollut Tyttären takia helppoa ja se on meiän yhteinen rauhoittumishetki. Tulen varmasti olemaan todella haikea sitten kun lopetamme tämän taipaleen elämästä, mutta vielä mennään päivä kerrallaan :)


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti